16.12.2019 - teksti: Erna Alitalo, kuvat: Anna Kuokkanen
Me järjestöihmiset
FinnWIDin puheenjohtajan roolin lisäksi olen seurannut taloyhtiömme hallituksen jäsenen ja puheenjohtajan roolissa muutaman viime vuoden ajan linjasaneerauksen, ikkunaremontin suunnittelun ja muiden talon huoltoon liittyvien prosessien etenemistä.
Olen hätkähtänyt, kuinka leväperäistä ja hidasta remontteihin liittyvä toiminta välillä on – puhumattakaan siitä, kuinka paljon prosesseissa tapahtuu virheitä, aikataulumuutoksia ja epäselvyyksiä rahojen käytössä.
Oma kokemukseni on, että järjestöiltä, erityisesti kehitysyhteistyöjärjestöiltä, vaaditaan yleisessä keskustelussa voimakkaasti näyttöä tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Se, mikä näyttää olevan toisilla aloilla osa normaalia toimintakulttuuria, menevän ”toleransseihin”, ei pädekään, kun arvioidaan ja arvostellaan kehitysyhteistyöjärjestöjen toimintaa.
Iso osa järjestöjen työstä meneekin sen pohdintaan, miten osoittaa, että se mitä teemme, on tuottanut tulosta ja vaikutusta. Miten kerätä osuvaa, viestinnällisesti kiinnostavaa ja oikeasti merkityksellistä dataa?
FinnWIDin vapaaehtoiset arvioivat hankkeen tuloksia kesäkuussa 2019.
Viimeistelin syyskuussa hankeraporttiamme EU-rahoitteiseen Frame, Voice, Report! -ohjelmaan. Kun analysoin yhdessä vapaaehtoistemme kanssa keräämäämme dataa ja aineistoa hankkeen tuloksista, en voinut kuin ihastella tekemäämme.
”Projektiin osallistui yli 40 vapaaehtoista.”
”Kaikki loppukyselyyn vastanneet vapaaehtoiset kertovat jatkavansa ihmiskaupan vastaista työtä ja jakavansa tietoa eteenpäin projektin jälkeen.”
”Toisenlaisia tarinoita -kampanjan Facebook-seuraajat lisääntyivät 912 seuraajasta 1383 seuraajaan eli seuraajien määrä lisääntyi 52 prosenttia.”
”Projektin aikana julkaistiin verkkosivusto, pidettiin seminaari, järjestettiin kolme muuta tilaisuutta, oltiin mukana 6 mediajulkaisun tuottamisessa, tehtiin podcast ja tuotettiin 14 videota.”
”Mediayhteistyön, mm. YLE, Helsingin Sanomat ja Sunnuntaisuomalainen, kautta tavoitettiin yli 2 miljoonaa ihmistä.”
Alkusyksystä, kuin kruununa kaikelle hankkeessa ja Toisenlaisia tarinoita -kampanjassamme tekemällemme tiedotus- ja vaikuttamistyölle, Itohan Okundaye sai myös viimein ensimmäisen oleskelulupansa Suomeen. Itohanin oleskelulupapäätökseen näyttää vaikuttaneen ainakin osittain hänen tapauksensa saama julkisuus. (Tästä voit lukea lisää varapuheenjohtajamme Anna Kuokkasen kirjoittamasta blogitekstistä.)
Itohan Okundaye osallistui paneelikeskusteluun Vaihtoehtoja ihmiskaupalle -seminaarissa toukokuussa 2019.
Hankkeen tulokseksi voi siis jossain määrin myös lukea sen, että olemme saaneet turvattua yhden ihmiskaupan uhrin ja hänen lapsensa tulevaisuuden, ja mahdollisesti saaneet edes hitusen verran sysättyä ihmiskaupan uhrien oleskelulupiin liittyviä käytäntöjä uuteen suuntaan.
Pitkäjänteinen työmme alkaa viimein konkretisoitua myös Nigeriassa. Juuri ennen tämän blogin kirjoittamista viimeistelin sopimuksen nigerialaiselle kumppanijärjestöllemme. Ensimmäinen rahalähetyksemme on lähdössä vielä ennen vuodenvaihdetta, ja 13.1.2020 Idia Renaissance -järjestön tietokonekurssilla aloittaa neljä innokasta nuorta naista, jotka saavat koulutuksen ajaksi tuellamme myös majoituksen, ruuan ja taskurahaa. FinnWID on sitoutunut tukemaan naisten koulutusta ja urapolkua pitkäjänteisesti, jotta he työllistyisivät eikä heidän tarvitsisi tarttua ihmiskauppiaiden tarjouksiin.
Välillä vapaaehtoistyön tekeminen, niin kehitysyhteistyöjärjestössä kuin taloyhtiön hallituksessa, saattaa tuntua uuvuttavalta ja turhauttavalta. Kun väännän linjasaneerausfirman kanssa siitä, miksi taloyhtiömme suihkukaapit on suunniteltu niin pieniksi, ettei niihin mahdu sisään, en voi kuitenkaan olla miettimättä, millaisella koulutuksella ja palkalla nämä ihmiset työtään tekevät verrattuna esimerkiksi nigerialaisiin kumppaneihimme.
Tuntuukin siis taas aivan mahtavalta olla mukana FinnWIDissä ja päästä päättämään tämä vuosi tähän. Vihdoin Itohanin toiveet tuntuvat toteutuvan. Saanen sanoa, olen erittäin ylpeä siitä, miten me järjestöihmiset asiat hoidamme.