1.3.2018 - teksti: Virpi Vepsäläinen, kuvat: Anna Kuokkanen

Ideasta suunnitelmaksi – nupuillaan olevan kehitysyhteistyöhankkeen ensiaskeleet

Tämä kirjoitus kuvaa FinnWID ry:n vapaaehtoisen mietteitä kehitysyhteistyöhankkeen suunnittelun alkutaipaleelta. Kirjoittaja on järjestötyön ammattilainen, joka ei malta pysytellä erossa maailmanparantamisesta edes vapaa-ajallaan.

Keväällä 2017 hieraisin silmiäni somea selatessani. Aivan tuntemattomat tyypit puuhailivat FinnWID ry:n keskusteluryhmässä jotakin yhdistyksen päänmenoksi. Entisenä aktiivina kiinnostuin ja lampsin tapaamiseen kuulemaan lisää. Tuossa tapaamisessa puhui eräs nigerialaisnainen, Itohan Okundaye. Hänen kertomuksensa ihmiskaupan uhrina naulitsi tämän jo hiukan kyynistyneenkin järjestöjennin pulpettiin. Tahto saada aikaan muutosta vakuutti. Tuon tapaamisen jälkeen olen ollut vapaaehtoisena mukana FinnWID ry:n Toisenlaisia tarinoita -kampanjassa ja suunnittelemassa kehitysyhteistyöhanketta, jota kampanjalla rahoitetaan.

FinnWID ry:n hankkeen tavoitteena on kehittää toimeentulomahdollisuuksia naisille ja työtöille, joilla on riski ajautua mukaan ihmiskauppaan. Oma osuuteni kehitysyhteistyöhankkeen suunnittelussa alkoi jo Toisenlaisia tarinoita -kampanjan suunnittelusta, sillä ilman omaa rahoitusta hanketuen hakeminen ulkoministeriöstä ei ole mahdollista. Itse hankkeen suunnittelu alkoi syksyllä 2017, kun kokoonnuimme muiden intoa nitisevien vapaaehtoisten kanssa pohtimaan hankkeen tavoitteita ja syitä ihmiskaupan taustalla. Vapaaehtoiset saivat myös osallistua nigerialaisen kumppanijärjestön valintaan. Kumppanin valinta on hankesuunnittelun tärkeimpiä vaiheita, koska paikallinen kumppani toteuttaa hankkeen käytännössä. Syksyn aikana laadimme hankeryhmää vetävän Erna Alitalon johdolla kriteerit kumppanin valinnalle ja etsimme sopivia ehdokkaita. Vapaaehtoiset paiskivat töitä esimeriksi pohtimalla ehdokkaille esitettäviä kysymyksiä, sekä pyytämällä suosituksia niiden aiemmilta kumppaneilta.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan, kun sopivia ehdokkaita ei tahtonut löytyä; suomalaisilla järjestöillä ei näyttänyt olevan juurikaan kokemusta hankeyhteistyöstä Nigeriassa. Lopulta löysimme seitsemän sopivaa kandidaattia. Pyysimme ehdokkailta alustavat suunnitelmat siitä, miten he ehkäisisivät ihmiskauppaa ja millaista osaamista heillä on yhteistyömme tueksi. Kumppaniehdokkaiden vertailu tuotti hiukan päänvaivaa. Yksi järjestö oli nähnyt vaivaa hakemuksen tekoon, mutta oli kokematon ihmiskaupan ehkäisyssä, toiselta taas puuttui kokemus elinkeinojen kehittämisestä.

Vuodenvaihteessa 2018 olimme valmiita haastattelemaan parhaat kandidaatit. Erna, Anna Kuokkanen ja minä haastattelimme neljä ehdokasta videoyhteyden välityksellä. Neuvotteluissa korvaluut joutuivat koville. Saimme otsalle ehkä parikin lisävekkiä, kun koetimme pätkivien linjojen kautta saada selkoa nigerialaisten kollegoidemme aatoksista. Lopulta saimme kandidaatit jonoon. Kumppaniksi valikoitui ENCATIP-verkosto, johon kuuluu kuusi Edon maakunnassa toimivaa järjestöä. Valinnan ratkaisi verkoston aikaisempi kokemus ihmiskaupan ehkäisystä ja toimeentulomahdollisuuksien kehittämisestä. Vaakakupissa painoi myös kokemus kansainvälisesti rahoitetuista hankkeista.

Hankkeen suunnittelua jatkettiin huoltotauon jälkeen helmikuussa, kun kampanjan lanseeraus, synnytykset, joulut ja muu elämä oli puserrettu alta pois. Helmikuun tapaamisessa havaitsin ilokseni, että suunnitteluryhmään oli rantautunut uusia kasvoja. Tästä saamme kiittää kampanjan saamaa näkyvyyttä. Tätä tekstiä kirjoittaessa hankeryhmässä on alkamassa kuumeinen näpyttely, kun ryhmäläiset alkavat koota tietoa ulkoministeriön hanketukihakemusta varten.

Kaiken kaikkiaan hankkeen suunnittelu on ollut mukavaa puuhaa, vaikka hanketyö on minulle tuttua. FinnWIDin vahvuutena on mahtavan innostunut vapaaehtoisten joukko ja hallitus, joka omalla esimerkillään innostaa muita toimintaan. Odotan innolla oppia, jota hankkeen parissa puuhastelu tuo tullessaan, eikä haittaa, että meillä on tapaamisissa kivaa. Nyt vaan tarvitaan ne rahat, joten ”Hei ministeriö, nää lyytit kyllä kirjottaa, ja tekee, kun vain rahakirstun saranat toukokuussa auki narahtaa”.