28.1.2018 - teksti ja kuvat: Anna Kuokkanen

Toisenlaisia tarinoita – mistä kaikki alkoi?

Toisenlaisia tarinoita -projektin juuret ulottuvat kolmen ja puolen vuoden taakse Helsingin Kaarlenkadun vastaanottokeskukseen, missä tapasin Itohan Okundayen ensimmäistä kertaa, kun etsin osallistujia turvapaikanhakijoiden elämää tarkastelevaa dokumentaarista valokuvaprojektiani varten.

Itohan oli ensimmäinen henkilö, joka projektiini ilmoittautui, heti samana päivänä, kun olin vienyt ilmoituksen siitä vastaanottokeskuksen ilmoitustaululle. Jo ensimmäisellä tapaamiskerrallamme huomasin, että tällä henkilöllä on vahva tarve kertoa tarinansa, saada äänensä kuuluviin ja myös vaikuttaa asioihin.

Näiden vuosien aikana meistä on tullut Itohanin kanssa ystävät. Olemme puhuneet myös paljon ihmiskaupasta ja siitä mitä sille voisi ja pitäisi tehdä. Viime vuoden maaliskuussa olin käymässä Itohanin luona Kristiinankaupungissa, jonka vastaanottokeskuksessa hän nykyään asuu. Olin tekemässä valokuvaprojektiani ja muutenkin tapaamassa häntä. 

Olimme kävelemässä kaupungilla, kun Itohan alkoi puhua minulle siitä, miten hän on käynyt kertomassa ihmiskaupasta ja omasta tarinastaan kouluissa, seurakuntien tilaisuuksissa ja muissa paikoissa. Hän oli huomannut, että monet ihmiset olivat järkyttyneitä kuullessaan, että tällaista tapahtuu Euroopassa.

Monet olivat myös kysyneet Itohanilta, mitä he voisivat tehdä tälle asialle – miten he voisivat auttaa. Siksi Itohan oli saanut idean projektista, jossa hän kertoisi ihmiskaupasta Suomessa ja sen rinnalla kerättäisiin varoja Nigeriaan tyttöjen koulutukseen ja erityisesti ammattikoulutukseen. Itohan sanoi, että sillä ei olisi väliä, miten iso tai pieni projektista tulisi – jos hän saisi estettyä edes yhtä tyttöä lähtemästä ihmiskauppiaan mukaan, niin se olisi kaiken työn väärti.

Yhtäkkiä huomasin, että olimme istuneet kristiinankaupunkilaisen sekatavarakaupan tuulikaapissa puolitoista tuntia ideoimassa hanketta, ja minä olin lopulta sanonut ne tärkeät sanat, että ”kyllä minä autan sinua siinä”.

Nyt kymmenen kuukautta myöhemmin olemme saaneet kymmeniä ihmisiä mukaan tekemään kampanjaa. Se on ollut välillä rankkaa, koska kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin, mutta myös myös valtavan innostavaa.  Mahtavaa, että tämä kampanja on vihdoin käsillä!